Luontokunnat-verkoston tulevaisuutta pohdittiin hybridiseminaarissa Helsingin Kuntatalolla 7.5.2026. Aamupäivän puheenvuorojen jälkeen iltapäivän työpajoissa keskityttiin kolmeen ydinkysymykseen: mikä on verkoston tärkein tehtävä, mitä toiminnassa tulisi kehittää ja millaiselle rahoituspohjalle tulevaisuutta kannattaa rakentaa.
Työpajojen viesti oli varsin selkeä. Verkoston perusidea toimii, eikä suurille rakenteellisille muutoksille nähty tarvetta. Sen sijaan osallistujat korostivat nykyisten vahvuuksien vahvistamista: matalan kynnyksen kohtaamisia, kuntien välistä vertaistukea, käytännönläheistä sparrausta ja pitkäjänteistä koordinaatiota.
Käytännön tuki kunnille on verkoston ydin
Työpajoissa Luontokunnat nähtiin ennen kaikkea neutraalina fasilitoijana ja tukiverkostona kunnille. Verkoston tärkeimmäksi tehtäväksi nousi konkreettisen, käytännönläheisen työn tukeminen: hyvien käytäntöjen jakaminen, ajantasaisen tiedon välittäminen sekä kuntien välisen yhteistyön edistäminen.
Erityisen tärkeänä pidettiin aamukahveja ja muita matalan kynnyksen tilaisuuksia. Niitä kuvattiin toimiviksi, selkeiksi ja resursseja säästäviksi tavoiksi jakaa tietoa. Monessa kunnassa ei ole mahdollisuutta järjestää omia pienimuotoisia tilaisuuksia, joten yhteinen verkosto tuo tähän merkittävää helpotusta.
Vertaistuki nousi vahvasti esiin etenkin pienten kuntien näkökulmasta. Kun resurssit ovat niukat, mahdollisuus kysyä neuvoja, vaihtaa kokemuksia ja oppia muilta kunnista koetaan arvokkaaksi. Myös vapaamuotoiselle keskustelulle, kuten sähköpostilistojen kaltaisille kanaville, nähtiin edelleen tarvetta.
Luontotyö tarvitsee myös strategista tukea ja näkyvyyttä
Kuntien tarpeet eivät rajoitu arjen käytännön työhön. Työpajoissa korostui myös strategisen tuen tarve. Luontokunnilta toivottiin apua esimerkiksi muistilistojen, suunnittelun ja strategisen työn tueksi sekä LUMO-ohjelmien laadintaan, toteutukseen ja päivittämiseen.
Samalla luontotyötä halutaan kytkeä aiempaa vahvemmin muihin kuntien keskeisiin teemoihin, kuten ilmastoon, sopeutumiseen, resilienssiin, ympäristökasvatukseen, huoltovarmuuteen ja elinkeinoihin. Luontotyötä ei siis nähdä erillisenä saarekkeena, vaan osana kuntien laajempaa kehittämistä ja hyvinvoinnin rakentamista.
Viestinnän rooli nähtiin niin ikään keskeisenä. Luontokunnat voisi toimia paitsi verkoston sisäisenä tiedonvälittäjänä myös koko kuntakentän sanansaattajana. Työpajoissa toivottiin kunnille lisää valmiita viestintämateriaaleja, kuten pohjia, kuva-aineistoja ja materiaalipankkeja. Tarve on suurin kunnissa, joissa ei ole omaa viestinnän asiantuntijaa. Samalla korostettiin myönteistä viestintää luonnon hyödyistä kuntalaisten arjessa.
Yritykset ja seurakunnat mukaan laajempaan yhteistyöhön
Yksi kiinnostava kehityssuunta oli ajatus verkoston laajemmasta yhteistyöstä yritysten ja seurakuntien kanssa. Työpajoissa nähtiin, että Luontokunnat voisi tukea yritysmaailman aktivointia ja auttaa tuomaan elinkeinopalvelut vahvemmin mukaan luontotyöhön. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yrityswebinaareja, yhteistyömalleja ja uusia tapoja rakentaa kuntien ja yritysten yhteistä luontoagendaa.
Myös seurakunnat tunnistettiin mahdollisina kumppaneina – sekä toimijoina että rahoittajina. Tämä kertoo siitä, että luontotyön tulevaisuutta halutaan rakentaa entistä laajemmalle yhteistyöpohjalle.
Kehittämisessä painottuvat tieto, vaikutukset ja yhteistyö
Vaikka verkoston perusrakenne koettiin toimivaksi, kehittämiskohteitakin tunnistettiin. Keskeisin niistä liittyy tiedon ja vaikutusten näkyväksi tekemiseen. Kunnat tarvitsevat muutamia selkeitä indikaattoreita luonnon tilan ja kehityksen seuraamiseen sekä keinoja viestiä luontotyön hyödyistä päättäjille.
Tällä hetkellä tieto koetaan hajanaiseksi, mikä vaikeuttaa päätöksentekoa ja perustelutyötä. Työpajoissa nousivat esiin esimerkiksi luontotase ja luonnonarvohehtaari työkaluina, joiden avulla luontotyön vaikutuksia voitaisiin tehdä näkyväksi myös taloudellisesta näkökulmasta. Verkoston rooliksi nähtiin ennen kaikkea tiedon jalkauttaminen, ei niinkään uuden tiedon tuottaminen.
Lisäksi osallistujat toivoivat nykyistä tiiviimpää yhteistyötä muiden verkostojen ja hankkeiden kanssa. Erityisesti ilmastotyöhön, sopeutumiseen ja ympäristökasvatukseen liittyvät verkostot nähtiin luontevina kumppaneina. Yhteistilaisuudet, tutkimushankkeiden tulosten hyödyntäminen sekä poikkihallinnollinen yhteistyö voisivat vahvistaa luontotyön vaikuttavuutta kunnissa.
Myös kuntien välisen yhteistyön tukeminen nähtiin tärkeänä. Luontokunnat voisi toimia neutraalina koordinoijana erityisesti naapurikuntien tai samankokoisten kuntien yhteistyössä, jossa yhteisten tavoitteiden löytäminen ei aina ole yksinkertaista.
Vahvin viesti rahoituksesta: tarvitaan vakaa peruspohja
Rahoituksesta keskusteltaessa viesti oli yksiselitteinen: pitkäjänteinen verkostotyö tarvitsee vakaata perusrahoitusta. Työpajoissa ministeriö- ja valtionrahoitus nähtiin parhaana ja realistisimpana ratkaisuna. Sen katsottiin mahdollistavan verkoston koordinaation, hankehakujen valmistelun sekä avoimien, kuntien luontotyötä tukevien materiaalien ylläpidon.
Hankerahoitusta pidettiin hyödyllisenä täydentävänä välineenä, mutta ei yksin riittävänä ratkaisuna. Hankkeilla voidaan edistää ajankohtaisia teemoja, jalkautusta ja viestintää, mutta niiden haasteina ovat lyhytkestoisuus, teemoihin sitoutuminen ja hallinnollinen kuormitus.
Jäsenmaksuihin suhtauduttiin työpajoissa varauksella. Kuntatalouden heikko tilanne nostaa huolen siitä, että maksut voisivat lisätä osallistumiskynnystä ja sulkea erityisesti pieniä kuntia ulkopuolelle. Jos jäsenmaksuja käytettäisiin, niiden tulisi olla hyvin maltillisia ja lähinnä hallinnollisia.
Yritysyhteistyössä ja säätiörahoituksessa nähtiin mahdollisuuksia, mutta ne arvioitiin ennen kaikkea täydentäviksi rahoitusmuodoiksi. Yritykset voisivat osallistua hankkeisiin, jotka tuottavat konkreettisia toimenpiteitä ja hyötyä myös niiden omaan luontotyöhön. Säätiöiden ja rahastojen tuki puolestaan voi tarjota mahdollisuuksia määräaikaisiin kehittämishankkeisiin, jos tavoitteet kohtaavat rahoittajien painopisteiden kanssa.
Pienille kunnille ainutlaatuinen verkosto
Työpajojen yhteinen johtopäätös oli, että Luontokunnat on kunnille tärkeä ja tarpeellinen verkosto, jolla on oma selkeä paikkansa. Erityisen suuri merkitys sillä on pienille kunnille, joilla on rajalliset resurssit mutta kasvava tarve vahvistaa luontotyötään.
Osallistujien mukaan verkoston vahvuus on sen käytännönläheisyydessä, neutraaliudessa ja kyvyssä yhdistää kuntia yhteisten teemojen äärelle. Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, että toiminnalle löydetään vakaa perusrahoitus ja että luontotyön vaikutuksia osataan tehdä entistä näkyvämmiksi niin päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussa.
Luontokunnat-verkoston tulevaisuus ei työpajojen perusteella kaipaa suurta uudistamista. Se kaipaa ennen kaikkea jatkuvuutta, vahvistamista ja edellytyksiä tehdä sitä, mikä on jo osoittautunut toimivaksi.
