Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö on julkaissut uuden version kasviatlaksesta. Uutena ominaisuutena on vertailu 500 yleisimmän kasvilajin levinneisyyden eroista ajanjaksojen 1958–1999 ja 2000–2020 välillä.
Kasviatlas on Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto. Se perustuu vuodesta 1985 lähtien eri puolilla Suomea tutkittujen noin 9 300 koealan aineistoon. Sitä täydentävät Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämän valtakunnallisen kasvistotietokannan noin 7,6 miljoonaa kasvihavaintoa.
Uutena ominaisuutena kasviatlaksessa on vertailu 500 yleisimmän kasvilajin levinneisyyden eroista ajanjaksojen 1958–1999 ja 2000–2020 välillä. Neljällä viidesosalla lajeista muutos ajanjaksojen välillä on ollut hyvin vähäistä. Valtaosa lajeista, joiden levinneisyys on muuttunut, on yleistynyt jaksojen välillä.
Kasvilajien menestyjissä on sekä vieraslajeja että alkuperäistä lajistoa
Nopeimmin yleistyneitä lajeja ovat Pohjois-Amerikasta saapuneet vieraslajit rusoamerikanhorsma ja komealupiini, joiden yleisyys tällä vuosituhannella on yli kaksinkertainen edeltävään ajanjaksoon verrattuna. Komealupiinin tienvarsia koristavat kasvustot on helppo havaita, mutta etenkin kosteilla joutomailla kasvava rusoamerikanhorsma sen sijaan jää helpommin huomiotta. Komealupiini on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jonka leviämistä pyritään torjuntatoimilla aktiivisesti rajoittamaan.
Lajimäärältään suurin yleistyneiden ryhmä ovat kuitenkin ne Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluvat kasvilajit, jotka menestyvät nykyään hyvin myös ihmistoiminnan muokkaamilla kasvupaikoilla. Tämän joukon tutuimpia edustajia ovat muun muassa leskenlehti, leveäosmankäämi, pietaryrtti, koiranputki ja isonokkonen.
Merkittävin kasviston viime vuosikymmenien muutosta selittävä tekijä näyttää olevan maankäyttö ja siinä tapahtuneet muutokset. Sama tekijä on taustalla myös kasvilajien harvinaistumisessa.
– Huomattava osa Suomen uhanalaisista kasveista kasvaa perinnebiotoopeilla ja edustaa lajistoa, joka hyötyi entisaikojen maa- ja metsätaloudesta, mutta ei ole kyennyt sopeutumaan maankäytön muutoksiin ja säilyy nykyään vain aktiivisten hoitotoimien avulla, kuvailee kasviatlaksen sisällöstä vastaava koordinaattori Raino Lampinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta.
