Kesäkuun alussa voimaan astuneessa luonnonsuojelulaissa säädetään vapaaehtoisen ekologisen kompensaation menettelystä ja hyvittämisen kriteereistä. Ympäristöministeriön asetuksen tavoitteena on varmistaa, että heikennysten hyvittäminen on luontevaa ja käytettävyys mahdollisimman yksinkertainen.
Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, että ekologisella kompensaatiolla täysimääräisesti hyvitetään hankkeesta luonnolle aiheutuvat haitat ja vastaavuuden arviointi silti on mahdollisimman yksinkertainen.
”Hienoa, että saamme luontohyvitykselle nyt pelisäännöt. Hallitusohjelmassa linjasimme, että selkeytämme vapaaehtoista ekologista kompensaatiota yhteisesti hyväksytyin kriteerein. Tämä luo tärkeän mahdollisuuden toimijoille sovittaa yhteen luonnon tilan vahvistaminen ja taloudellinen toiminta sekä osoittaa vastuullisuuttaan,” ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen sanoo.
Ekologisessa kompensaatiossa eli luonnolle aiheutuvien heikennysten hyvittämisessä ihmisen toiminnasta luonnolle aiheutettuja heikennyksiä korvataan tuottamalla vastaava määrä luontohyvityksiä toisaalla. Hyvityksiä tuotetaan ensisijaisesti ennallistamalla heikentyneitä luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä.
”Vapaaehtoista ekologista kompensaatiota on tarkoitus hyödyntää yhtenä ratkaisumahdollisuutena myös viranomaisten lupaharkinnassa tietyissä tilanteissa,” ministeri Mykkänen sanoo.
Lupaprosessissa ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, kun haittoja ei voida estää tai lieventää. Sitä voi siis käyttää vain tapauksissa, joissa ei ole muuta mahdollista ratkaisua. Ekologinen kompensaatio edistää tavoitetta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.
Asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta tarkentaa luonnonsuojelulain kirjauksia
Asetuksen teknisluonteisilla säännöksillä selkeytetään sitä, miten luontohyvityksen luonnonarvovastaavuutta arvioitaisiin siten, että luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys hyvitetään vähintään täysimääräisesti. Lisäksi asetuksella tarkennetaan hyvityssuunnitelman sisältöä, jotta siitä käy ilmi riittävät tiedot tuotettavien luonnonarvojen arvioimiseksi.
Asetuksessa tarkennetaan heikennettävän ja hyvittävän alueen luonnonarvojen lähtötilan arviointia ja myös tulevan tilan arviointia. Näin määritetään sekä aiheutuvan heikennyksen määrä että tuotettavan lisäyksen määrä. Arvioinnissa käytetään asetuksessa yksilöityjä kunkin luontotyyppiryhmän kannalta keskeisiä ominaispiirteitä. Jos kyse on uhanalaisesta luontotyypistä tai lajista, se huomioidaan heikennyksen määrää korottavana tekijänä.
Hyvityksen luonnonarvovastaavuus arvioidaan laadullisen ja määrällisen tekijän osalta. Arvioinnin mittayksikkö on luonnonarvohehtaari, joka on laadullisen ja pinta-alallisen arvon yhdistymä. Sekä heikennyksen määrä että tuotettavat luonnonarvot ilmoitetaan luonnonarvohehtaarein.
Hyvitysalueella luonnonarvoja parantavien toimenpiteiden perusteella tuotettavan lisäyksen määrä arvioidaan perustuen parhaaseen tieteelliseen tietoon siitä, mikä on kunkin luonnonarvon vaste hyvittäviin toimenpiteisiin ja suojeluun. Tavoiteltavan tilan määrittämisessä huomioidaan tieteellinen epävarmuus.
Asetus tulee voimaan 15.9.2023.
Lisätietoja
Leila Suvantola (1.9. asti)
lainsäädäntöneuvos
p. 0295 250 433
leila.suvantola@gov.fi
Olli Ojala (2.9. alkaen)
ympäristöneuvos
p. 0295 250 039
olli.ojala@gov.fi
