Ihmiskunnan varallisuus on kasvanut luonnon kustannuksella. Luonnon kantokyvyn ylittyminen tulee johtamaan hyvinvointimme laskuun, koska luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut eivät pysy yllä eivätkä riitä tyydyttämään tarpeitamme nykyisellä kulutustasolla. Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa laaja-alaisessa selvityksessä avataan, mitä uraauurtava Dasgupta-raportti ja sen kymmenen muutospolkua tarkoittavat Suomelle.
Partha Dasgupta keskittyy Iso-Britannian valtionvarainministeriölle toteutetussa raportissa yhteiskunta- ja talousjärjestelmämme valuvikoihin, jotka aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Raportissa luodataan myös mahdollisia ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi. Keskeisessä osassa raporttia ovat kymmenen muutospolkua, joiden avulla luonnon kysyntä ja tarjonta voidaan tasapainottaa. Luonnonvarakeskuksen koordinoima tiedepaneeli selvitti, mitä muutospolut Suomessa konkreettisesti tarkoittavat. Selvitys on ympäristöministeriön tilaama työ.
Toimintatapojen muuttaminen on välttämätöntä
Markkinahinnat välittävät tehokkaasti tietoa markkinoilla vaihdettavien tuotteiden tarpeellisuudesta ja niukkuudesta. Keskeisiä luonnon piirteitä ei kuitenkaan omisteta, niitä ei vaihdeta markkinoilla, eikä niiden todellinen arvo siten heijastu markkinahintaan. Tämä on perimmäinen syy siihen, että markkinat ovat sokeita ympäristön laadun heikkenemiselle.
“Vaikka globaali tilanne näyttää synkältä, siihen voidaan vaikuttaa,” tutkimusprofessori Eija Pouta Luonnonvarakeskuksesta toteaa.
Luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja luontopääoman huomioimiseksi tarvitaan mittareita, jotka mahdollistavat ympäristön ja talouden välisten kytköksien seurannan. Myös yritysten tuotantoketjujen luontohaittojen mittaamista on kehitettävä ja säänneltävä, jotta haittoja voidaan hallita ja yritykset voivat viestiä niistä sidosryhmilleen.
Toimintatapoja on välttämätöntä muuttaa kaikilla hallinnon ja elinkeinoelämän tasoilla. Kaikilla talouden sektoreilla on vaikutuksia luontokatoon mutta myös mahdollisuuksia sen ehkäisyyn. Esimerkiksi kauppapolitiikka voi tukea luontotavoitteiden saavuttamista asettamalla kestävien hyödykkeiden tuontitukia sekä hyödykkeiden luontojalanjälkeen perustuvia tullimaksuja (vrt. hiilitullit). Kauppapolitiikan on ehkäistävä myös ylikulutusta.
Elintarvikeketjulla on merkittävät biodiversiteettivaikutukset kulutuksen ja tuotannon osalta. Siirtymä kasvispainotteisempaan ruokaketjuun edellyttäisi muutoksia sekä ruoantuotannossa että kulutuksessa. Tähän tarvitaan esimerkiksi tuotekehityspanostuksia sekä investointeja ammattilaisten ja kansalaisten kykyyn valmistaa kasvispainotteisempia aterioita.
